sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Seiskan loma














Reilut kaksi viikkoa on vierähtänyt siitä, kun palasin lomalta talvisen arjen keskelle. Loma tuntuu kaukaiselta muistolta, loman hyvät vaikutukset taisivat hävitä jo parin työpäivän jälken. Sitähän se on. Myöskään ajatukset eivät ole olleet enää lomassa, siksi tämän postauksen vääntäminenkin on kestänyt. Kiitos kärsivällisyydestä!

Lomailin tammikuun kaksi keskimmäistä viikkoa Puerto Platassa Dominikaanisen Tasavallassa. Jo matkaa varatessani tiesin, mitä odottaa. Ainakin osittain. Kaksi viikkoa samassa paikassa all inclusive-hotellissa oli tylsä mutta helppo ratkaisu soololomalle. Suurin osa lomasta tuli vietettyä siis hotellilla. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla aina kun nälkä/jano yllätti, ohjelmaa järjestettiin aamusta iltaan (ohjelman tasosta voidaan tosin olla hyvinkin eri mieltä...). Yksin ei tarvinnut olla, sillä tutustuin muihin suomalaisiin ja vietimme paljon aikaa yhdessä.

Olin mukana kahdella järjestetyllä retkellä. Maaseuturetkellä tutustuimme paikallisiin hedelmäviljelmiin ja maataloon eläimiin ja näimme kuinka sikareita kääritään. Paikalliset elävät todella vaatimattomasti, köyhyys näkyi kaikkialla. Meriretkellä vietimme iltapäivän pienellä hiekkasärkällä keskellä merta.  Lisäksi pyörähdin erään suomalaispariskunnan kanssa omatoimisesti Puerto Platan kaupungissa (5-6 km hotellialueelta). Retkiä olisin mielellään tehnyt enemmänkin, mutta minulle jäi tunne, että tässä maassa turisteilta viedään kaikki mitä saadaan, ts. retket olivat törkyhintaisia. Maksettuani jo pelkästä matkasta niin järjettömän paljon en enää raskinut osallistua useammille retkille. Harmillista.

Sää oli pääasiassa ihana! Sopivan lämmintä (n. +30) ja aurinkoista. Rannalla ei tullut liian kuuma, kun merituuli viilensi kivasti. Illat olivat myös lämpimiä ja leppoisia. Kaksi viimeistä lomapäivää tosin tuottivat suuren pettymyksen, kun aurinkoa ei näkynyt ja loman viimeiset 30 tuntia satoi vettä. Viimeinen päivä hotellilla oli tuskaisen pitkä sateen suojassa istuessa, kun lentokentälle lähtö oli vasta iltamyöhällä. Aurinkoaddiktille jäi siis vähän kakka maku suuhun loman lopusta.

Minusta on tullut aika vaativa reissaaja ja tarvitsen aika paljon, että saan lomasta "isot kiksit". Tämä loma ei sitä tarjonnut miltään osin. Jos lomalle pitää antaa kouluarvosana niin tämä loma saa seiskan... tai ehkä 6+. Odotukset olivat ehkä hiukan suuremmat, vaikka tavallaan tiesin mitä odottaa. Sen tiedän nyt, että all inclusive-lomat eivät ole minua varten (ainakaan kahden viikon pituiset). Kaipaan maiseman vaihtoa, vaihtelua, paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Ja tiedän myös sen, että rakastan Aasiaa yhä enemmän! Karibian meno ei saanut sydäntäni sykkimään. En silti sano ettenkö joskus menisi tuohon suuntaan uudestaan. Tuskin Dominikaaniseen, mutta jonnekin lähisaarille kyllä.

Lopuksi vielä lomani plussat ja miinukset:

Plussat: 

*kiva K18 hotelli, kaunis hotellialue
*ihanteellinen sää/lämpötila
*all inclusiven helppous
*kaunis auringonnousu
*suomalaiset kaverit
*rento meininki
*elämäni ensimmäiset vaahtobileet!

Miinukset:

*all inclusiven tylsyys
*korkea hintataso
*yksitoikkoinen ruoka 
*elämäni ensimmäinen ruokamyrkytys/reissuvatsatauti
*hotellin liikuntatarjonta huonosti järjestetty
*kahden viimeisen päivän sää
*kahdessa viikossa tylsäksi käynyt ohjelmatarjonta hotellilla



Seuraavaa lomaa saakin odotella vielä useamman kuukauden verran. Ennen kesälomaa on onneksi luvassa ainakin yksi reissu, siitä kerron varmasti lisää myöhemmin. Nyt pureskellaan tätä arkea, joka onkin hieman erilaista kuin viime vuosina. Yökkö on nimittäin joutunut opettelemaan kokonaan erilaisen elämänrytmin. Katsotaan mitä kaikkea tämä kevättalvi ja edessä häämöttävä kevät tuovat tullessaan.

Iloa harmaaseen laskiaissunnuntaihin!

*Anu


keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Maistuuhan se vähän kitkerältä




Heipä hei pitkästä aikaa! Kolme viikkoa on hurahtanut viimeisimmästä postauksesta. Blogitauko tekee niin hyvää! Loma on ohi ja arki on palannut. Kyllähän se aika kitkreältä taas maistuu. Moni teistä varmaan odottelee jo lomakuulumisia, mutta täytyy myöntää, että en ole jaksanut käydä lomakuvia läpi. Reissupostausta saatte siis vielä tovin odotella. Sen sijaan tulin pikaisesti hihkaisemaan, että hengissä ollaan ja matka meni ilman suurempia mutkia. Töihin palasin maanantaina ja nyt tuntuu siltä ettei lomalla olisi ollutkaan. Kaksi työvuoroa töissä ja loman vaikutukset ovat hävinneet. Hitto! Osasyynä lienee myös aika mehevä jetlag, joka tällä kertaa iski oikein kunnolla. Mutta kyllä se hiljalleen helpottaa. Koitan nyt saada arjen syrjästä kiinni, kuntoilut käyntiin, ruokavalion kuntoon ja normirutiinit pyörimään (mm. tämä bloggaaminen).  

Nyt happihypylle ja yöksi töihin. Ja arvatkaas mitä, meillä on huomenna duunin pikkujoulut! Tiptap-tiptap! :)

Mukavaa keskiviikkoiltaa!


*Anu


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Ainahan se on mielessä...










Tunnet hiekan varpaissa ja tuulen hiuksissa. Haistat meren, kuulet tuulen. Tunnet lämmön iholla, jopa sen kuumottavan poltteen. Kuulet aaltojen pauhun ja maistat suolan huulillasi. Hiukset merituulen tuivertamat, pieni puna poskilla. Loma. Ainahan se on mielessä.

                                                                            ***

Tänään se on erittäin vahvasti mielessä. Pelkän haaveilun sijasta tämä on jälleen täyttä totta. Huomenna lennän pakkasia pakoon, perillä minua odottaa lämpö ja kaunis merimaisema. Edessä kaksi viikkoa täydellistä joutenoloa. Nyt jos koskaan kaipaan lomaa todella kipeästi. Viime vuosi oli aika raskas, joten nyt on hyvä aloittaa muutosten vuosi rennosti lomaillen ja aivoja nollaillen. 

Itä on tullut minulle jo aika tutuksi, joten tällä kertaa suuntaan länteen. Lähden matkaan (taas) yksin, joten valitsin helpoimman ja turvallisimman matkustustavan eli pakettimatkan. Kaiken kukkuraksi päädyin valitsemaan All inclusive-hotellin, mikä kieltämättä herättää vähän ristiriitaisia tuntemuksia. Helppoa mutta tylsää? No, tarkoitushan on päästä rentoutumaan 100%:sti, joten en voi valittaa siitä, että ruokaa ja juomaa on tarjolla koko päivän. Ei tarvitse kaivella kukkaroa joka käänteessä ja miettiä matkabudjettia. Lisäksi hotellilla järjestetään mm. liikunnallista ohjelmaa päivisin ja iltaisin hotellivieraita viihdytetään erilaisilla tanssi- ym. näytöksillä. Tämän lisäksi aikomuksenani on urheilla (lenkkeily, kuntosali, ohjatut jumpat) ja käydä parilla retkellä. Lisäbonuksena mainittakoon, että hotelli on tarkoitettu vain aikuisille (K18)! Luulenpa ettei aika käy pitkäksi ja loma on ohi liiankin nopeasti.

Ennusteet lupailevat oikein hyvää säätä. Mittarin pitäisi huidella jossain +25-32 välillä ja aurinkokin taitaa paistaa päivittäin. Juuri sopivan lämmintä, tuskin liian kuumaa. Jokunen sadekuuro lienee mahdollinen, mutta niinhän aina lämpimissä trooppisissa maissa. Mutta ennenkuin pääsen lämmittelemään pakkasen karaisemaa ihoa ja uittamaan varpaitani lämpimissä meren aalloissa, minun täytyy lentää lähes 11 tuntia. Piiiitkä ja piinallinen matka edessä ennen paratiisia. Jaa, pitäisikö vielä kertoa minne olen menossa? No, Dominikaaniseen tasavaltaan!!

Nyt hoidellaan viimeiset pakkailut ja laskeudutaan lomamoodiin. Mukavia pakkaspäiviä kaikille!


*Anu


Ps. Näillä näkymin luvassa on (suureksi kauhukseni) täysin "someton" loma, nettiyhteys on kuulema huono ja sikahintainen. Saa nähdä miten addikti selviää kaksi viikkoa ilman blogia, Instagramia, Facebookia ja Whatsappia... Somesta on tullut minulle aika tärkeä osa lomaa, kun reissaan yksin; saan jaettua edes jotain fiiliksiä muille ja kerrottua ystäville että olen kunnossa/elossa. Jos jostain löytyy ilmainen wifi-yhteys (thumbs up!) niin Instaan saattaa jotain lomakuvia päätyä. Jos ei, niin palaillaan asiaan reilun kahden viikon kuluttua. :)


perjantai 1. tammikuuta 2016

Tervetuloa uusien tavoitteiden ja muutosten vuosi 2016!




Vuoden ensimmäinen päivä. Ihan uudenkarhea vuosi 2016 on täällä ja minä odotan innolla ja mielenkiinnolla, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. En ole varmaan koskaan odottanut vuoden vaihtumista näin paljon. Viime vuosina en ole enää tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia. Lupaamisen sijaan asetan itselleni haasteita ja tavoitteita, johon haluan päästä. Ja olen valmis tekemän töitä tavoitteiden eteen.

Tänä vuonna minä

* haluan olla joustavampi, positiivisempi ja sosiaalisempi
* yritän hymyillä enemmän, myös ihmisille joita en tunne (vaikka bussikuskille tai kassan tytölle)
* haluan antaa positiivista palautetta ja kiittää
* haluan olla huomaavaisempi
* yritän nähdä asioista positiivisen puolen ja keskittyä siihen
* juoksen elämäni ensimmäisen puolimaratonin ( Helsinki Half Marahton 11.6.16.)
* haluan karistaa muutaman sitkeän kilon ja kiinteytyä
* lopetan toistaisksi yökön elämän ja kokeilen paluuta 3-vuorotyöhön (helmikuusta alkaen)
* teen kaikkeni, että en olisi niin väsynyt kuin viime vuonna
* haluan vähentää sokerin käyttöä ja syödä muutenkin terveellisemmin
* haluan kokeilla jotain uutta harrastusta
* etsin kauneutta arkisista ja pienistä asioista
* haluan matkustaa paikkoihin, joissa en ole ennen käynyt
* täytän 40 ja aion olla elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa
* toivon rakkautta ja hyväksyntä
* toivon terveyttä ja voimaa
* haluan olla itselleni hyvä ja armollinen



Mitä tavoitteita sinulla on tälle vuodelle? Vai lupasitko kenties jotain?


ENERGISTÄ VUODEN ENSIMMÄISTÄ PÄIVÄÄ!


*Anu


torstai 31. joulukuuta 2015

Minun vuosi 2015


Vuoden viimeinen päivä, vuoden viimeiset tunnit. Nyt on sopiva hetki kelata vuotta taaksepäin ja koota ajatukset ja tuntemukset tästä vuodesta. On siis vuosikatsauksen aika. Kollaasien tekemisen sijaan valitsin jokaiselta kuukaudelta yhden merkittävän kuvan. Jostain merkittävästä tapahtumasta tai muuten vaan suosikkini. Tervetuloa pikakelaukselle vuoteen 2015!




Tammikuu: Minun talvilomakuukausi, niin myös tänä vuonna. Suuntana oli jälleen kerran ihana Thaimaa, siellä Chiang Mai, Krabi ja Bangkok. Soololomailua parhammillaan, ehkä kaikista ikimuistoisin ja kokemusrikkain Thaimaan matkani. 




Helmikuu: Helmikuussa treenasin ahkerasti ja ulkoilin kauniissa talvimaisemissa. Varasin kaksi seuraavaa lomamatkaa ja vietin aikaa ystävien kanssa. Sitä perusarkea.




Maaliskuu: Kuukauden kokokohta oli matka Istanbuliin kollegani kanssa. Upea ja mystinen kaupunki Euroopan ja Aasian rajalla. Tykkäsin jopa enemmän kuin olin odottanut. Maaliskuussa otin aurinkoa bikineissä parvekkeella ja bongasin luonnosta kevään ensimmäiset leskenlehdet. Vietimme kälysten viikonloppua luonani ja vierailin veljen perheen luona Hämeenlinnassa.




Huhtikuu: Huhtikuussa osallistuin FitFarmin juoksuvalmennukseen ja juoksin ahkerasti! Laitoin parveketta kevätkuntoon ja fiilistelin kevättä. Kuukausi huipentui Indiedays Blog Awardseihin, missä sain taas kerran tavata mahtavia blogisiskoja. Illan juhlassa avecinani oli ihana kälyni.




Toukokuu: Kuun lopussa sain toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja matkustin ystäväni kanssa New Yorkiin. Matka oli aivan mahtava ja New York jäi ihon alle. Tämä kaupunki täytyy ehdottomasti kokea uudelleen!




Kesäkuu: Kuukausi alkoi mukavasti ystävien kanssa mekkobileiden merkeissä. Jälkkäriksi nautimme ihanaa Daim-jäätelökakkua. Nautin hyvästä musiikista Helsinki-päivän konsertissa. Pyörähdin Lahdessa ja junailin päiväksi Turkuun. Lähimatkailua kotimaassa! Hengailin turistina Helsingissä ja auringon paistaessa istahdin ystävien kanssa terasseille.




Heinäkuu: Heinäkuu alkoi helteessä ja siitä otettiin ilo irti kaupungin terasseilla ja merenrannalla ystävien kanssa. Vietimme jo perinteeksi muodostunutta kälysten mökkiviikonloppua Hämeenlinnassa. Kuun puolivälissä junailimme ystäväni kanssa Tampereelle ja nautimme musiikista Tammerfesteilla. Ja viikon kuluttua jammailu jatkui Tikkurila Festivaaleilla.




Elokuu: K niinkuin Kesäloma! Kuun alussa nautin Suomen kesästä ja pyörähdin Tallinnassa. Seuraavat kaksi viikkoa lomailin Turkin Bodrumissa. Aurinkoa, hellettä, merta, rentoa oloa ja lepoa. Kuun lopussa sain positiivisia sydämentykytyksiä niin juostessani Midnight Runissa kuin vähän muutenkin...




Syyskuu: Syyskuussa urheiltiin taas aktiivisesti ja vietettiin aikaa ystävien kanssa. Kuun alkupuolella kävin Hämeenlinnassa ja toin tuliaisena tatuoinnin. Pitkän harkinnan tuloksena käsivarttani koristaa muistotatuointi isän ja äidin muistolle.




Lokakuu: Kuukausi aloitettiin railakkaasti tupareilla (perheelle ne voi järjestää reilu vuosi muuton jälkeen...). Sitten meno rauhoittui pariksi viikoksi, urheilin ja ulkoilin. Kuun lopulla kävimme työporukalla Tallinnassa kehittämispäivän merkeissä (tutustuimme Tallinnan suurimpaan synnytyssairaalaan) ja seuraavalla viikolla lennähdin vielä Tukholmaan ystäväperheen luokse. Kuukausi päättyi iloisesti IBD-tapahtumaan.




Marraskuu: Kuukausi alkoi kamalalla räkätaudilla. Huh. Siitä toivuttuani aloitin taas hiljalleen kuntoilun ja tapasin ystäviäni. Pyörähdin Lahdessa ja Hämeenlinnassa perheen luona. Laittelin hiljalleen kotia jouluun, virittelin tähdet ja tunnelmavalot. Kuun lopulla kunto petti jälleen ja vuorossa oli varmasti elämäni pahin yskä. Kuukaudesta jäi siis valitettavasti päällimmäisenä mieleen sairastelu ja punkan pohjalla pötköttely.




Joulukuu: Kuun alussa paistoin ensimmäiset piparit ja tortut. Tulipa siinä täytettyä vuosiakin. Tapasin ystäviäni glögittelyn merkeissä. Kävin kälyni kanssa Chisun keikalla, oli muuten ihan huippu keikka! Lumettoman ja lämpimän joulun vietin veljen perheen kanssa. Joulukuun alun jälkeen yskä helpotti ja pääsin taas lenkkipoluille. Pääsin vihdoin myös juoksemaan ja sekös tuntui hyvältä! 

                                                                                  ***

Tämä vuoden viimeinen päivä menee rennosti kotosalla vapaapäivää viettäen. Heräsin klo 5.45 eikä uni enää tullut, joten taitaa meikäläisen vintissä valot sammua ennen puolta yötä. Mutta vaihtuu se vuosi vaikka en olisikaan sitä vahtimassa. Ja eipä minulla mitään menosuunnitelmiakaan ole.
Nyt lenkille ja sitten vähän asioita hoitelemaan!

Rentoa vuoden viimeistä päivää ja ONNEKASTA UUTTA VUOTTA! Kiitos että olet siellä ja käyt täällä! <3


*Anu


maanantai 28. joulukuuta 2015

Välipäivät








Terveisiä meidän joulusta! Minun joulu Hämeessä veljen perheen luona oli juuri sellainen kuin olin toivonutkin: rakkaita ihmisiä, ruokaa, juoma, herkkuja, saunomista, lenkkejä, pelailua, joululauluja ja ihanaa joulutunnelmaa. Joulupäivän iltana junailin takaisin kotiin, sillä tapaninpäivänä huhkin jo töissä aamusta iltamyöhään. Minulle riittää vallan mainiosti pari päivää joulua, sitten iskee jo ähky niin fyysisesti kuin henkisesti. Viimeistään välipäivinä palataan arkeen ihan ryminällä. Se tarkoittaa myös sitä, että joulu siivotaan pois. Tähdet, valot ja koristeet on viety jo varastoon, ainoastaan kynttilät saivat jäädä. Kuoleman porteilla sinnittelevät amarylliksen varret saivat vielä armoa, hyasinteille kävi kalpaten joulun pyhien aikana. Ne lensivät kompostiin. Koti näyttää nyt jotenkin riisutulta. Pöydät ja tasot odottavat uusia asetelmia. Ideat toistaiseksi hukassa. 

Välipäivillä tarkoitetaan normaalisti joulun ja uuden vuoden välisiä arkipäiviä. Minulle ne tarkoittavat tällä kertaa aikaa joulun ja loman välillä. Nämä välipäivät kuluvat osittain matkavalmisteluihin: vaatehuoltoon, pakkaamiseen, asioiden hoitoon, viime hetken ostoksiin. Onneksi on vielä aikaa sulatella jouluähkyä lenkkipoluilla ja tavata ystäviä. Ja on kai minun vielä viisi yötä jaksettava töissäkin. Uusi vuosi vaihtuu vapaalla, suunnitelmia tosin ei ole. Taitaa tulla rauhallinen koti-ilta. Ja kun loppiaisaamu viimein koittaa, suljen "firman" oven takananija avaan sen seuraavan kerran vasta 25.1.16. Reilu kaksi viikkoa pois oravanpyörästä tulee nyt tarpeeseen varmaan enemmän kuin koskaan. Mutta lomasuunnitelmista lisää myöhemmin. 

Nyt taidan lähteä vielä haistelemaan tuota kirpakkaa pakkassäätä ja sitten illan tullen työmaalle.
Mukavia välipäiviä sinulle!

*Anu


Ps. Kuvat jouluaatolta ja kuvissa minun rakkaat: veljentytöt E ja H sekä ihana Mauno-mäyris.


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

* R A U H A L L I S T A * J O U L U A * ! !





Joulu on jo ovella! Täällä on pakattu lahjat, herkut, kimpsut ja kampsut valmiiksi ja odotellaan kyytiä, joka vie minut joulun viettoon Hämeen sydämeen veljen perheen luo. Lunta ei ole, mutta sitäkin mukavampi joulufiilis kyllä. Ja aurinkokin paistaa! Edessä kaksi päivää jouluista tunnelmaa hyvässä seurassa. Maistuvaa ruokaa, juomaa ja herkkuja. Haleja, pusuja ja rapsutuksia. Kynttilöitä, kuusen tuoksua ja pakettien rapinaa. Saunaa, kinkusulatuslenkkiä ja makeita unia. Laulua, leikkiä ja naurua. Eiköhän näistä aineksista synny ihan kelpo joulu!

IHANAA  JA TUNNELMALLISTA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLENI!


*Anu


tiistai 22. joulukuuta 2015

Valmiina jouluun!






Täällä aletaan olla valmiina jouluun. Minkäänlaista joulustressiä tai -kiirettä ei ole ollut havaittavissa, mikäs tässä valmiiseen joulupöytään mennessä. Tänään pääsin jouluvapaille. Ihan koko joulua en halunnut olla vapaalla, pari päivää riittää. Tapaninpäivänä voi hyvin mennä sulattelemaan jouluähkyä sairaalan käytäville (15 tunniksi!). Mutta sitä ennen on luvassa nautintoja ja yhdessäoloa. 

Kotona jouluvalmistelut ovat ollet hyvin minimaalisia. Juuri nyt uunissa paistuvat maailman parhaat saaristolaisleivät, jotka pääsevät joulupöytään. Ihastuin leipään viime vuonna ja totesin, että joulu ei tule ilman tätä herkkua. Uunista alkaakin jo leijua ihana maltainen ja makea tuoksu. 
Viimeiset paketit on paketoitu ja kotia hieman siivottu, että on kiva palata joulunvietosta kotiin. Joulureissun vaatetus on jo valmiiksi katsottu, huomenna vielä pakkaillaan. Siinäpä se sitten alkaa olla.

Joululahjoista pari sanaa. Olenkin jo aiemmin kertonut, että emme osta perheen aikuisten kesken lahjoja. Poikkeuksena tietenkin leikkimielinen arvonta, jossa lahjan saajat arvotaan aikuisten kesken ja jokainen saa sitten yhen paketin. Veljen tytöille ostan tietenkin lahjat joka vuosi. Minä kai jossain määrin vastustan pakonomaista lahjomista joulun aikaan. Kamalaa kuunnella, kun ihmiset joka puolella stressaa lahjojen hankkimisesta. Lahjan antaminen/saaminen on varmasti kaikista oikein mukavaa, mutta eikö myös lahjan hankkimisen pitäisi olla sellaista myös eikä suinkaan stressaavaa? Minun mielestä on paljon mukavampaa lahjoa ihmisiä pitkin vuotta. Juuri silloin, kun löytää täydellisen lahjan jollekin tietylle ihmiselle. Tai silloin kun tietää jonkun tarvitsevan jotain. Tai silloin, kun haluaa kiittää läheistä/ystävää jostain. Lahjojen antaminen on tietenkin iso osa joulua, mutta yritetään hoitaa se ilman paniikkia, stressiä ja kassajonoissa kiroilua. Ja jokainen itselleen sopivalla tyylillä ja aikataululla. 

Nyt leivät saavat runsaan siirappivoitelun ja jatkavat vielä uunissa muhimista. Sitten tämä leipuri lähtee lenkille virkistymään! Mukavaa aatonaatonaattoa!

*Anu