torstai 26. maaliskuuta 2015

R.I.P. Oliivipuu


Oliivipuu kuoli. Se jaksoi elää kanssani vain puoli vuotta. Tappoiko sen kuivuus vai pimeys, en tiedä. Talvettamista vaille se ainakin jäi. Tammikuisen Thaimaan matkani aikana se jaksoi kasvataa vielä uutta vaaleanvihreää versoakin, mutta uudet lehdet taisivat olla vanhojen surma. Tiedä häntä. Viime sunnuntaina heitin oliivipuulle hyvästit, sillä ei ollut enää toivoa. 

Varauduin tähän menetykseen ennalta jo edeltävänä perjantaina, jolloin kannoin kotiini palmun (vai mikä lie iso vihreä). Palmusta olen haaveillut jo vuoden alusta asti, mutta sille ei ollut oikein sopiva paikkaa kotonani. Nyt oliivipuun lähdettyä palmu sai sen paikan sohvan toisesta päädystä. Ihanan iso, näyttävän vihreä ja tuuhea. Luultavasti se(kin) kaipaisi enemmän valoa, joten voi olla, että joudun vielä miettimään sen sijoitusta. Mutta tuossa se saa nyt vihertää ja tuoda kesäfiilistä kotiin.






Oliivipuusta ja palmusta tähän päivään. Tällä yritetään silmät ristissä aloittaa pakkailu. Näin viimetippaan ei pakkaminen ole koskaan jäänyt. Neljän yövuoron putki on loppusuoralla, vielä ensi yöksi menen töihin. Perjantaina suuntaankin melkein suoraan yövuorosta (pari tuntia ehdin olla aamulla kotona) lentoasemalle. Nukkumatta! Saattaa vähän väsyttää... Pieni irtiotto arjesta on taas edessä, lähden työkaverini kanssa muutamaksi päiväksi Euroopan ja Aasian rajalle. Eksoottinen ja kovin paljon kehuttu keväinen Istanbul odottaa! Blogi siis hiljenee viikoksi, mutta Instagram varmasti päivittyy reissun aikanakin. Tulehan sinne kurkkimaan jos haluat maistiaisia reissunpäältä!

Mukavia kevätpäiviä sinulle, "nähdään" blogin puolella pääsiäisenä!


*AnuElina


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Sushi ja Sandro


Instagramin seuraajat jo tietävätkin, että nyt on tämä tyttö herkutellut varmasti ainakin kahden viikon (vai kuukauden?) edestä! Perjantaina sain yökylään ihanan kälyni. Oltiin sovittu jo ennakkoon, että herkutellaan kevyesti (?) ja terveellisesti itse tehdyllä sushilla. Suunnitelma piti. Olen tehnyt sushia aiemmin kaksi kertaa, joten jotain hajua tästä projektista oli. Molempien suosikkeja ovat lohinigirit, tonnikalamajoneesinigirit ja californiamakit, joten niitä siis pyörittelemään. Californiamakit tehtiin suosiolla "väärinpäin" eli levä ulkopuolella. Se oikea versio on hitusen hankala toteuttaa, kun ei ole kokemusta riittävästi (kokeilin joskus ja eihän niistä kauniita tullut...). Mutta ei se ulkonäkö vaan maku! Näitä herkkupaloja tuli vedettyä masut täyteen, joten jälkkäriksi olimme fiksusti ostaneet vain tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita. Koko komeuden huuhtelimme alas roseskumpalla ja valkoviinillä. Täyden mahan viereen oli mukava nukahtaa ja uneksia jo lauantaibrunssista...






Kun lauantaipäivä koitti hyvin nukutun yön jälkeen, nautimme aamiaiseksi vain virkistävät marjasmoothiet. Vatsaan täytyi jättää reilusti tilaa, sillä menimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan Sandron brunssia. Sandroa (Kalliossa, Kolmas linja 17) on hehkutettu niin mediassa kuin tuttavapiirissäni, joten nyt oli jo korkea aika käydä katsomassa mistä kansa kohisee. Olimme varanneet pöydän etukäteen, koska paikka on niin suosittu. Menimme klo 12 kattaukseen (kattauksia on klo 10, 12 ja 14) ja saimme mukavan valoisan ikkunapöydän. Lauantain brunssilla tarjoillaan vain kasvisruokaa ja sitä oli tarjolla aivan VALTAVASTI! Sandron herkullisissa ruuissa maistuu Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka. Aloitimme kylmistä ruuista/salaateista, jatkoimme lämpimiin, palasimme kylmiin ja lopuksi vielä herkuttelimme ihanilla kakuilla. Välissä vähän skumppaa, tuoremehua, mehushotteja ja smoothieita. Voin rehellisesti sanoa, että vatsaan ihan sattui, kun lopulta parin tunnin herkuttelun jälkeen vyöryimme ravintolasta ulos. Tosi viisasta vetää ähkyt...







Voin lämpimästi suositella Sandron brunssia tämän ensikäyntini perusteella. Aivat tajuttoman hyvää ruokaa! Tämä ei taatusti jää ainoaksi kerraksi, vaan aion pikimmiten mennä testaamaan myös sunnuntaibrunssia, joka on kuulema hiukan erilainen. Nyt jää kyllä perinteiset "aamiaisbrunssit" kakkoseksi, sillä Sandro sai minun sydämen läpättämään...

Suloista sunnuntaita!

*AnuElina


Ps. Täällähän sitä jo kolmatta kertaa postaillaan tämän viikon aikana, joten huoli pois, I'm back! :)


torstai 19. maaliskuuta 2015

Lattialla pötkötellen








Jaa, ja minäkö en muka ole tarjousten perässä juoksentelija?! No, näinhän minä aina väitän. Ulko-ovessakin on kielto "Ei mainoksia, ei ilmaisjakelulehtiä". Sellaisten tarjousten perässä en siis todellakaan juokse, mutta kun postiluukusta tipahtaa kanta-asiakkaiden jäsenpostia ja tarjouksia, niin aika usein huomaan kipittäväni tarjousten perässä ostoksille. Niin kävi viime viikolla, kun Kodin1 muisti kantiksiaan jälleen kerran -40% alekupongilla. Tällä kertaa minulla ei ollut etukäteen mitään tiettyä sisustusesinettä mielessä, niinkuin viime kerralla (kurkkaa mitä ostin), vaan menin katselemaan tarjontaa avoimin mielin.

Tiedätte että olen heikkona tyynyihin, niitä löytyy joka nurkasta jopa kasoittain (ja varastossa iso säkillinen...). Niinhän sinä taas kävi, että en voinut vastustaa, kun näin tämän Annon ison musta-valkoisen lattiatyynyn. Normaalihintaisena en olisi raskinut sitä varmaan ostaa (järjen ääni olisi sanonut, että tyynyjä on liikaa!), mutta nyt 40% alennuksella hinta jäi huokeaksi eikä selittelyt auttaneet. Ajattelin tyynyä alunperin parvekkeelle, mutta totesin ettei se oikein mahdu sinne. Nyt se saa lötköttää tuossa olohuoneen lattialla. Ja täytyy sanoa, että lattialle on aika mukava heittäytyä lepuuttamaan kipuilevaa ja jäykkää selkää, kun on iso tyyny pään ja hartioiden alla. Niin, ja tuo ihana pehmeä "lumihankimatto" tuomassa lisämukavuutta pötköttelyyn.

Juoksetko sinä tarjousten perässä päivittäin/viikoittain (esim. ruokaostokset) vai ainoastaan silloin, kun joku todella houkutteleva tarjous tulee eteen? Olisi kiva kuulla!

Iloa torstaihin!

*AnuElina


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kipot ja kupit - New York Style







Viikko on vierähtänyt viimeisimmästä avautumisestani. Kiitokset kaikille kommentoineille vielä kerran. Ja älkää nyt hyvät ihmiset luulko, että olisin lopettamssa! Himmailen vain vähän tämän postaustahdin kanssa. Postailen kun on asiaa ja olen hiljaa kun ei ole mitään sanottavaa. Väkisin en aio vääntää. Instagramiin kuvia tupsahtelee kuitenkin ihan päivittäin, joten siellä kannattaa käydä kurkkimassa, mitä mulle kuuluu. Mutta nyt tämän päivän asiaan.

Helmikuun alussa ihana bloggaaja Essi Esmeralda's-blogista esitteli suosikkiastioitaan ja haastoi kaikki lukijat mukaan. No, nytpä minä tartun haasteeseen ja esittelen muutamat kivat kipot ja kupit. En kerää mitään nimekästä ja arvokasta (tai vähemmän arvokasta) astiasarjaa, vaan ostan uusia astioita fiiliksen mukaan ja sellaisia mitkä näyttävät kivalta. Musta-valkoisiahan ne ovat kaikki (jotain harmaatakin toki), joten niitä on helppo yhdistellä. Yhden hengen talouteen ei edes tarvitse suuria astiastoja, joten yleensä samanlaisia astioita tulee hankittua 2-4 kappaletta.

Nämä musta-valkoiset ja harmaa-valkoiset astiat ostin jokunen vuosi sitten Stockmannilta, merkiltään ne ovat Stockmannin omaa Casa-sarjaa. Astioissa on hauska ja ajaton New York-teema. Sarjasta minulla on vain tee/kahvikuppeja ja kulhoja. En muista oliko lautasiakin myynnissä silloin taannoin...
Näihin astioihin sopii kivasti Bistro-sarjan kermakko ja sokeriastia. Stockmannilla ilmeisesti myydään yhä tätä Bistro-sarjaa, kovasti tekisi mieli ostaa muitakin sarjan astioita. Nämä ehkä hieman leikkisät astiat sopivat mielestäni parhaiten aamiaiskattaukseen. No, harvoinpa päivällistä tulee nautittua kahvikupista ja puurokulhosta...

Muutama muukin kippo ja kuppi tarvinnee ihan oman postauksensa, joten lisää on tulossa joku toinen päivä. Nappaa sinäkin mukaasi tämä hauska haaste ja esittele lempiastiasi!

Aurinkoisia maaliskuun päiviä sinulle! Kiitos kun käyt vierailulla ja kommentoimassa. Uusille lukijoille (300 raja ylitetty!) lämpimästi TERVETULOA!

*AnuElina


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Melkein sanaton









Kirjoitin tähän pitkät pätkät miksi taas tökkii koko blogihomma ja niin moni asia on alkanut ärsyttää. Pyyhin kaiken pois, koska en halua valittaa. Enkä halua, että kukaan vetää herneitä syvälle nenäonteloihinsa. Siksipä kerron vaan, että postaustahtini saattaa hieman hidastua. En katoa minnekään, mutta otan vähän etäisyyttä. Ehkä kohta alkaa taas maistua paremmalta. Ja ehkä keksin taas jotain sanottavaa. Olisi aivan ihanaa ettei kukaan katoaisi täältä, vaikka ette kuulisikaan minusta viikkoon. Olette tärkeitä! Ilahtuisin kovasti jos kolmensadan lukijan raja ylittyisi viimein. Saamani haasteet jäävät myös jonnekin tulevaisuuteen (muistuttakaa niistä, unohdan helposti), kiitos niistä kuitenkin. 

Aurinkoista viikkoa!

*AnuElina


Ps. Meinasin jo pyyhkiä tämänkin ja deletoida koko postauksen. Mutta tässä tämä nyt on. Ja tiedoksi, minulla on kaikki hyvin. LIFE IS GOOD! Aion vaan panosta ja käyttää aikaa nyt enemmän muihin kivoihin asioihin. Ja voi olla että kohta tulee taas postauksia joka päivä...




torstai 5. maaliskuuta 2015

Kylässä


Viikko on taas hujahtanut loppusuoralle, torstaissa mennään jo. Blogikin on ollut ihan hipihiljaa, kun en ole yövuorokoomassa jaksanut muuta kuin möllöttää. Nyt on taas yöputki takana ja pari päivää vapaata edessä. Luvassa kyläilyä veljen perheen luona Hämeen sydämessä. Ihanaa nähdä tädin tyttökullat, reippaaksi ja isoksi kasvaneet koululaiset. Ja tietysti odotan kovasti halipusipaijailua suloisen Mauno-mäyriksen kanssa. Okei, on kiva nähdä myös veljeä ja kälyä. Mutta ennen Hämeessä kyläilyä kerron vähän toisenlaisesta kyläilystä.

On siis (tällä erää) viimeisen Thaimaa-postauksen aika. Viettäessäni tammikuussa viikon Pohjois-Thaimaan Chiang Maissa kävin kylässä vuoristoheimojen luona. Kyseessä ei valitettavasti ollut ihan autenttinen vuoristokylä, vaan turisteille suunnattu "näytöskylä" myyntikojuineen. Samaan kylään (kävimme itse asiassa kahdessa) oli koottu eri vuoristoheimojen edustajia: Hmong. Kayan (longneck), Akha, Lisu ja Palong. Heimot ovat rantautuneet Thaimaan puolelle pääasiassa Kiinasta ja Myanmarista/Burmasta. Heimot elävät Pohjois-Thaimaan vuoristokylissä, niitä ihan oikeitakin kyliä siis on olemassa (lapsena muistan käyneeni sellaisissa). Näissä kahdessa turisteille tarkoitetussa "kaupallisessa kylässä" naiset esittelivät kankaankudonta- ja kirjontataitojaan ja koittivat saada myytyä tuotteitaan turisteille. Miehet käyvät töissä kodin ulkopuolella, kuulema pääasiassa norsunkouluttajina (mahout). Kylien lapset olivat niin suloisia ja poseerasivat  mielellään kameroille. 

Longneck heimon naiset tekivät vaikutuksen valtavilla kaulakäädyillään. Renkaiden laitto aloitetaan jo lapsena, noin viisivuotiaana ja renkaita lisätään viiden vuoden välein aina 45-vuoden ikään asti. Naiset pitävät renkaita kaulassaan yötäpäivää, ne poistetaan ainoastaan silloin kun on aika lisätä uusia renkaita. Renkaat painavat hurjasti (kädessäni oleva rengas n. 4kg), mikä aiheuttaa paljon niska- ja selkävaivoja. Kaula ei varsinaisesti pitene, vaan hartian putoavat vuosien saatossa niin paljon alaspäin, että tulee vaikutelma kaulan venymisestä. Selkäranka vääntyy mutkalle, selkään tulee useimmiten kyttyrä tästä syystä. Mutta mitäpä nainen ei tekisi kauneutensa ja kulttuurin säilyttämisen eteen!

Naisten ja lasten perinneasut olivat kauniita ja koristeellisia. Pohjavärinä toimii usein musta, kirjonnat ja koristeet ovat sitten puolestaan hyvinkin värikkäitä. Päähineet ovat eri heimoilla erinäköisiä, aikamoisia viritelmiä! Myyntikojuista olisi voinut ostaa itselleenkin jotain vastaavaa, mutta päätin tyytyä länsimaiseen vaatetukseen. ;) 













Toivottavasti viihdyit Thaimaan "sohvamatkalla" kanssani. Aiemmat postaukset reissusta löytyvät täältä: Thai Cooking ClassElephant Nature ParkWoo CafeBiitsilläVähän väriäTemppelissä

Nyt heitetään hetkeksi hyvästit rakkaalle Thaimaalle. Thaimaahan palaan varmasti vielä monta kertaa (olen käynyt jo kuusi kertaa ja lapsena asunutkin kaksi vuotta), seuraavalle Thaimaan lomalle on jo kohteetkin osittain päätetty. Mutta ennen seuraavaa Thaimaan lomaa tehdään monta muuta mielenkiintoista matkaa. Nyt onkin sopiva hetki paljastaa seuraava matkakohteeni. Tattadataa, kolmen viikon kuluttua lähden ihmettelemään ihmeellistä Istanbulia! Kerro ihmeessä vinkkejä, jos kaupunki on sinulle tuttu!

Toivottavasti pysyt matkassani jatkossakin niin täällä kotona. kotimaan maisemissa kuin seikkailuissani maailmalla! Ihanaa jos jaksat jättää kommentteja, kertoa omista kokemuksista ja kysyä jos haluat tietää esim. reissuistani lisää. Näihin postauksiin kun en mitenkään voi ahtaa kaikkea kokemaani!

Mukavaa torstai-iltaa ja lähestyvää viikonloppua!

*AnuElina


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kodin suosikkinurkka








Jokaisella sisustajalla on varmasti kotonaan yksi kohta, joka miellyttää silmää eniten noin sisustuksellisessa mielessä. Suosikkipaikka voi vaihdella vuodenajan, fiiliksen tai uudelleenjärjestelyn myötä. Minulla se on tällä hetkellä sohvan oikeanpuoleinen nurkka. Ylimmässä kuvassa on parhaiten rajattuna se tunnelma mitä tarkoitan. Sohvan kulma (sohvarakkaus on kypsynyt hiljalleen), pari inspiroivaa taulua (veljeni sanoin: "sulla on vaan tekstejä seinällä, ei yhtään kuvaa"), roikkuvat valot (ihana tunnelmanluoja), oliivipuu (vetelee vissiin viimeisiä henkosiaan)  ja Everyday Designin kärry (I am still in love!). Tuota nurkkaa tuijottelen päivittäin, kun istun tässä ruokapöydän ääressä syömässä ja bloggaamassa. Ainoa esine mikä rikkoo harmonian on tuo TV-möhkäle. Voi kun möhkäleen saisi piiloon. Tai naamioitua. Tai vitivalkoisena.

Mikä on sinun kotisi suosikkipaikka/näkymä, jos kokonaista huonetta ei nyt oteta huomioon?

***
Nyt täytyy vähän avautua ja valittaa... Tänään mulla piti olla 15 tunnin megatyövuoro klo 7-22. Vaan kuinkas kävikään... Eilen sain yläselän TODELLA jumiin vasemman lapaluun alta. Iltaa kohti kipu paheni, mutta se ei ollut mitään verrattuna tähän aamuun. Heräsin klo 5.30, ensimmäinen itku, tuli kun nousin sängystä. Sain hädintuskin käytyä vessassa, sitten eteisen lattialle lyhistyneenä sain itkien soitettua töihin etten pääse liikkumaan, kipu on aivan kamala. Niinpä lähdin töiden sijasta päivystykseen. Päivystysreissusta selvisin nopeasti (onneksi!) ja sain mukaani kaksi lihasrelaksanttitablettia (lääkärit eivät kirjoita reseptejä viikonloppupäivystyksessä). Nappasin heti kotiin päästyäni tabletin, mutta harmikseni siitä ei ollu muuta apua kuin että nukahdin sohvalle. Buranaa vedän 800mg x3, mutta sekään ei auta. Kipu iskee lavan alta armottomasti, tuntuu kuin olisi puukotettavana (vaikkei siitä kokemusta olekaan). Henki salpautuu ja henkeä joutuu haukkomaan, kun kipu iskee pahemmin. Missään asennossa ei ole hyvä olla. Nyt makaan sohvalla ja toivon, että aika parantaa vaivan. Ihan tällaista aloitusta en keväiselle maaliskuulle toivonut...

Toivottavasti sinun sunnuntai käynnistyi mukavammissa merkeissä!


*AnuElina



perjantai 27. helmikuuta 2015

Lammassaareen pitkospuin


Tämä satunnaisten auringonsäteiden kirkastama perjantaipäivä alkoi parin tunnin ulkoilulla Helsingin Lammassaaressa hyvän ystävän seurassa. En ollut tiennytkään tällaisesta paikasta ennen tätä päivää. Kauniita, karun talvisia ja lähes lumettomia maisemia melkein keskellä Helsinkiä. Näppärästi lyhyen bussimatkan päässä kotoani, vaikka asunkin Vantaalla (tosin vain n. 150-200 metriä Helsingin rajasta). Suuntasimme Lammassaareen Vanhankaupunginkoskelta pitkospuita pitkin. Pitkää keltaista heinikkoa/kaislikkoa, hoikkia ja pitkiä koivuja, lintutorneja, sulavia joentapaisia, horisontissa kaupungin kattoja ja savupiippuja, lintujen sirkutusta, hiljaisuutta.   

Kaverini muisteli, että Lammassaaresta on laulettu, joku kesärenkutus se taisi olla. No niinhän se oli.















Kesäyössä, vaeltaa, lupauksein mun rinnallain.
Taluttaa mua mukanaan, saatan olla saatilla.
Kesäyössä, vaeltaa, Lammassaareen pitkospuin.
Sanottuu en saa sanaakaan, saatan olla saatilla.

-Elokuu: Saatilla-


Ei ole kesä enkä ollut saatilla, mutta Lammassaaressa kuitenkin. Ja ihan varmasti käyn siellä myös kesällä. Jos se oli kaunis paikka näin karunakin vuodenaikana, mitä se onkaan kun puut vihertää! Vierailemisen arvoinen paikka mikäli asut pääkaupunkiseudulla (voi toki tulla kauempaakin!).

Näissä pirteissä perjantaitunnelmissa toivottelen sinulle mukavaa viikonloppua!


*AnuElina