perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukuu on juhlakuu








Hatunnosto itselle, taas selvisin vuoden ankeimmasta kuukaudesta, marraskuusta! Miten siitä onkaan tullut se jokavuotinen mörkö kalenterissa, joka saa angstitunteet pintaan? Ja miten satunkin niin usein sairastamaan juuri silloin? Ankeuden maksimointia, sanoisin! No, nyt se on onneksi ohi ja tautikin alkaa pikkuhiljaa helpottaa, kun vaadin lääkäriltä kahden viikon sairastamisen jälkeen penisilliinikuurin. 

Joulukuu on talven kuukausista ihanin, vaikka meillä täällä etelässä ei ole valkoisesta joulusta vielä lupaustakaan. Vaikka valoa on yhtä vähän kuin marraskuussa, niin tunnelmaa tuovat kynttilät, tunnelmavalot ja positiivinen ajatus siitä, että vuosi on taas paketissa, vuodenvaihteessa valon määrä alkaa lisääntyä ja minulla koittaa uusi elämä. Se jos mikä tekee tästä kuukaudesta täysillä elämisen arvoisen!

Minulle tämä joulukuu on juhlakuukausi. Joulun olen töissä, joten sitä en juurikaan odota enkä juhli, mutta sitä ennen on kekkeriä jos jonkinmoista. Minulle tulee ensi viikolla täyteen täydet kymmenet, joten täytyyhän sitä vähän juhlistaa... kolmesti! Itsenäisyyspäivänä olen kutsunut perheeni synttäribrunssille. Ihanaa saada pieni perheeni koolle saman pöydän ääreen herkkuja maistelemaan. Varsinaisena juhlapäivänä olen kutsunut työkaverini perinteisille kakkukahveille. Parisenkymmentä naista on tulossa, joten useampi kakku pitäisi leipoa. Mikäs sen mukavampaa, olenkin odottanut, että pääsen pitkästä aikaa leipomaan ja kestitsemään vieraita. Kuun puolivälissä lähdemme kahdentoista naisen voimin Tallinnaan juhlimaan tuplasynttäreitä. Yhdelle ystävälleni tuli myös uusi kymppi täyteen lokakuussa, joten tämä reissu on meidän yhteinen juhla yhteisen kaveriporukan kanssa. En malta odottaa reissua! Eikä sovi unohtaa vuodenvaihdetta, jonka vietän veljen perheen kanssa. Silloin vasta onkin syytä kohottaa maljat! Jääkäähän kuulolle, sillä tulette varmasti kuulemaan näistä kekkereistä täällä blogissakin. 

Tunnelmallista joulukuun alkua!


*Anu


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ensimmäinen adventti













Huomenta!

Täällä on elelty ihan hipihiljaa pari viikkoa. Piti ottaa vähän etäisyyttä blogiin ja pyyhkiä paha mieli pois. Kai se on vaan fakta ettei täällä blogistaniassa(kaan) voi välttyä ikäviltä asioilta. Otin myös opikseni mistä täällä saa puhua ja mistä ei. No, nyt on taas parempi fiilis ja bloggailu jatkuu tyypillisen verkkaiseen tahtiin. Hei, kiva muuten että juuri sinä olet siellä nyt lukemassa tätä! Kiitos!

Ensimmäinen adventti tuli taas ihan yllättäen. Tosin eipä tähän sunnuntaihin sen enempää olisi tarvinnutkaan valmistautua. Adventtikynttelikköä en tänä vuonna halunnut värkkäillä, polttelen kynttilöitä joka tapauksessa, koko ajan ja paljon. Voidaan vaikka sopia, että ostin nuo talven ensimmäiset hyasintit juuri adventin kunniaksi (vaikken ostaessani muistanut koko adventtia...). Onhan ne aika ihania juuri tuossa vihreässä nuppuvaiheessa. Saa nähdä milloin ensimmäinen valkoinen (tottakai) kukka aukeaa. 

Tänä viikonloppuna on vietetty kahdet pikkujoulut. Perjantaina olimme pienellä työporukalla katsomassa Stars Show XXL:n Hartwall Areenalla, olipa aikamoinen show! Halli täynnä väkeä ja huikean hulvaton meininki. Innokkaimmat porukastamme jatkoivat vielä kaupungin yöhön, minä suuntasin räntäsateessa kotiin vällyjen väliin. Eilen vietimme mukavaa pikkujoulu-tupari-iltaa ystäväni kauniissa kodissa Helsingin keskustassa. Illan emäntä oli kattanut pöydän täyteen herkkuja ja janoisille oli tarjolla juotavaa glögistä kuplivaan. Rentoa jutustelua, uusiin ihmisiin tutustumista ja kotoisaa tunnelmaa. Kotikemut ovat ehdoton suosikkini nykyisin! Iltamme jatkui vielä parin tunnin verran kaupungin hulinassa. Tulipahan taas todettua ettei se todellakaan ole enää mun juttu. Oma sänky ja hyvät unet voittaa mennen tullen alkoholinhuuruiset, hikiset ja täyteenahdetut yökerhot. Aika aikaansa kutakin...

Leppoisaa ensimmäistä adventtia!


*Anu


maanantai 14. marraskuuta 2016

Monikäyttöiset sisustustikkaat








Taas on uusi viikko aluillaan ja uudet kujeet mielessä. No, ei nyt sentään mitään kovin ihmeellisiä kujeita, ihan vaan yötöitä ja tulevien vapaapäivien odottelua. Rentoutumista, hierontaa, urheilua ja ruokavalion keventelyä liiallisen lipsumisen jälkeen. Kaamosväsymystä näyttäisi olevan ilmassa, veto tuntuu olevan aika nollissa ja se vaikuttaa vähän kaikkeen arkiseen olemiseen ja tekemiseen. Valoisista päivistä ja lumen tuomasta puhtaudesta otetaan kaikki irti ja henkisesti toki jo valmistaudutaan lauhtuvaan säähän ja vesisateisiin. Suomen talvi, ahhh niin vaihteleva ja yllätyksellinen!

Muutama päivä sitten kurkistin melkein jo unohdetulle parvekkeelle. Pelargoniat olivat mennyttä. No ei ihmekään etteivät selvinneet yli 10 asteen pakkasista. Haudattuani pelargoniat sain kuningasidean: Kukkatelineenä toimineet sisustustikkaat ( klik ) saivat siirron sisälle. Kieputtelin huolettomasti tunnelmavalot tikkaiden ympärille, ripustin yhden paperitähden ja annoin parvekekukan virkaa toimittaneen muratin jäädä roikkumaan niille sijoilleen. Ja kas, siinäpä minun pre-joulupuu! Kovin karsitussa asussa tällä hetkellä, hetken mielijohteesta syntynyt. Kunhan ehdin muhittelemaan visioitani, tikkaista saattaa tulla olohuoneen katseenvangitsija. Jouluinen sellainen. Mutta ihan kiva se on noinkin, tunnelmavalot on tämän vuodenajan juttu ja näyttävät hyvältä oikeastaan missä tahansa. Aika moneen nuo sisustustikkaat taipuu!

Nyt ruokakauppaan pähkäilemään mitä tällä viikolla syötäisiin ja postiin noutamaan kovin odotettu paketti. Paketin sisällön paljastan teillekin jossain vaiheessa. 

Mukavaa maanantaita! Pus pus!


*Anu



torstai 10. marraskuuta 2016

Tiesitkö että osaan laittaa kieleni rullalle?




Bongasin Tanjan ihanasta blogista hauskan haasteen, johon on ihan pakko tarttua. Rakastan näitä blogeissa kiertäviä haasteita, joissa mm. paljastetaan itsestä uusia asioita. Nyt yritin oikein ajatuksella kaivella kaikenlaisia uusia, ei niin tavanomaisia (kaikkihan tietää jo, että tykkään matkustamisesta, ruuasta, salitreenistä jne...) asioita itsestäni. Toivottavasti tämän Kolme asiaa -haasteen myötä tiedät minusta jotain, mitä et ole vielä tiennyt. 


3 asiaa joista pidän

* Lauta-, kortti- ja tietovisapelit
* Huvipuistot
* Lentoaseman tunnelma


3 asiaa joista en pidä

* Kylmyys & pimeys 
* Fazerina-suklaa
* Jatkuvasti valittavat ihmiset, jotka eivät tee asioiden parantamiseksi mitään


3 asiaa joita tein viikonloppuna

* Juhlin Indiedays-bileissä
* Nautin ihanan sunnuntaibrunssin kotona
* Kävin Ikeassa kynttiläostoksilla


3 asiaa jotka osaan

* Osaan kirjoittaa thaikielen koukeroisia aakkosia
* Osaan laatia erilaisia muistilistoja
* Osaan laittaa kieleni rullalle ja poikittain


3 asiaa joita en osaa

* En osaa soittaa mitään instrumenttia
* En osaa ajaa mopolla
* En osaa tehdä kärrynpyörää


3 asiaa jotka haluaisin osata

* Haluaisin osata piirtää/maalata
* Haluaisin osata tanssia lattareita
* Haluaisin osata ottaa asiat ja elämän rennommin





3 asiaa jotka minun pitäisi tehdä

* Hoitaa rokotusasiat kuntoon
* Soittaa velipuolelle
* Tutkailla Tallinnan ravintolatarjontaa tulevaa reissua ajatellen


3 asiaa joista stressaan

* Kiire ja hoitamattomat asiat
* Valon puute valokuvaamisessa
* Solmussa olevat ihmissuhteet


3 asiaa jotka saavat minut rentoutumaan

* Loma
* Perheen ja ystävien seura
* Hieronta, erityisesti jalkaterien ja pään hieronta


3 asiaa joista puhun usein

* Matkustaminen
* Edessä oleva elämänmuutos
* Urheilu, ruokavalio ja painonhallinta


3 asiaa jotka puen mielellään päälleni

* Villasukat
* Kylpytakki
* Treenivaatteet


3 asiaa joita en pue päälleni

* Punainen paita (alaosana punainen on ok)
* Henkselit
* Napapaita





3 asiaa jotka haluaisin hankkia

* Uusi objektiivi kameraan
* Vanha lipasto
* Tummanharmaa pellavainen tuplapussilakana


3 asiaa joista unelmoin

* Pitkä terve elämä
* Onnellinen  parisuhde
* Asuminen ulkomailla


3 asiaa joita pelkään

* Pelkään yksin jäämistä
* Pelkään että minulle käy samoin kuin vanhemmilleni
* Pelkän rakkaimpien menettämistä


3 asiaa joiden toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa

* Toivon löytäväni hyvän reissukaverin
* Toivon löytäväni uuden, mielenkiintoisen ja palkitsevan (ja hyväpalkkaisen) työn
* Toivon löytäväni uuden ihanan kodin





Muista kivoja faktapostauksia löydät TÄÄLTÄTÄÄLTÄTÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Nappaa ihmeessä haaste mukaan ja paljasta jotain uutta itsestäsi ja elämästäsi!


Iloa torstaipäivään!


*Anu



sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Parantava sunnuntaibrunssi











Huhheijaa, nyt on blogijuhlat juhlittu ja ihania muistoja pääkopan kovalevy taas täynnä. Juhlat eivät nyt saa enempää palstatilaa blogissani, koska päivän kuvasaldo jäi kovin laihaksi. Mutta onneksi on muistot! Sen sijaan haluan palata kuuluisan "dagen efter"-aamun tunnelmiin.

Eilinen ilta todellakin venähti aamun pikkutunneille asti kuohujuomaa nautiskellen, joten onhan se pakko myöntää, että juhlat tuntuivat tänä aamuna olossa niin väsymyksenä kuin orastavna kiristyksenä otsalohkossa. Onneksi parannuskeino löytyi läheltä. Olin varannut piristystä kaipaaville juhlijoille vähän paremmat aamiaistarvikkeet. Tai aikataulullisesti tätä voitaisi kutsua brunssiksikin. 

Katoin pöytään suosikkiastiani ja sytytin kynttilät. Tarjolle laitoin ihanan pehmeää leipää ja muhkeita croissantteja, leikkeleitä ja tuoreita vihanneksia. Piristävät vitamiinit ja tarvittavaa nesteytystä saimme raikkaista hedelmistä: ananaksesta, hunajapomelosta ja galiamelonista. Aamiaisen kruunasi tuhti turkkilainen jogurtti marjoilla ja rapealla myslillä höystettynä. Kyytipojaksi tuoremehua ja kuppi kuumaa. Kaurapuuroaamiaiseen tottuneille tämä oli jopa hiukan ylellinen, vaikkakin niin tavallisista raaka-aineista koostettu aamiainen/brunssi. 

Oli ihana huomata, että näinkin pieni poikeama perinteiseen arkiseen tuo ihan oman kivan fiiliksen päivään. Ja miten mukavaa on välillä syödä aamiainen jonkun kanssa. Hitaasti ja rennosti kotiasu päällä, villasukat jalassa. Pienet asiat tuntuvat joskus todella isoilta. Kiitos rakkaalle kälyselle yökyläilystä ja aamiaisseurasta!

Millä pienillä asioilla sinä piristät arkea? Tykkäätkö panostaa viikonloppuaamiaisiin?


Oikein leppoisaa sunnunti-iltaa!


*Anu


Ps. Kiitos ihanat blogisiskot niin kotoisasta ja sydämellisestä seurastanne! 


perjantai 4. marraskuuta 2016

Pitsiä vai sifonkia?






Onhan tätä viikonlopua taas odotettu... viimeiset puoli votta! Huomenna edessä on joka puolivuotinen bloggaajien kohokohta, Indiedays Blog Awards ja tätä upeaa iltajuhlaa edeltävä Bloggers' Inspiration Day-ammattitapahtuma. Oma blogini on kovin pikkuruinen, toisinaan hyvin hitaasti päivittyvä ja aktiivisia seuraajiakin vain kourallinen, joten minä en tänäkään vuonna ole kilpailemassa palkintopallille nousemisesta, maineesta ja kunniasta. Sen sijaan lähden tapaamaan upeita blogisiskojani ja inspiroitumaan kaikesta uudesta. Ja kyllähän minä juhliakin osaan!

Juhlapäivää edeltävästi on tietenkin mietittävä, missä asussa haluaa näyttäytyä. Päivätapahtuma mennään rennosti arkisemmissa vermeissä, mutta iltaan täytyy saa panostaa. En muista onko asiasta ollut joskus puhetta, mutta olen ehdottomasti housutyttö. Muutaman kerran olen pukeutunut mekkoon IBA-juhlassa, mutta olo ei ole koskaan yhtä itsevarma ja rento kuin housuissa. Lisäksi vihaan sukkahousuja ! Tälläkin kertaa sovittelin kaapista löytyviä mekkoja ja olin jo melkein varma, että pukeudun pitsimekkoon. Mutta kuinka kävikään, kun vetäisin housut jalkaan ja testailin sen pariksi valikoiman erilaisia toppeja? No, sen jälkeen mekko tuntui todella huonolta vaihtoehdolta.

Housut siis, mutta mikä yläosa olisi imartelevin, mukavin, juhlavin? Kaappi on täynnä mustia yläosia (lempivärini, tiedäthän...), valinnanvaraa siis on. Loppukahinoihin valitsin kuitenkin vain kaksi: pitsisen tunikamallisen topin ja kultasomisteisen sifonkitopin. Molemmat ovat kivoja ja näyttäviä, mutta kumpaan kallistun huomenna, kas siinäpä mietittävää yön yli. Kälyni (huomisten juhlien avec) antoi äänensä pitsille, itse keikun vielä aika tasaisesti noiden välillä. Vai nähdäänkö minut sittenkin siinä pitsimekossa? No, huomenna se selviää niin minulle kuin teillekin (ainakin kanssajuhlijoille)! 

Mukavaa perjantaita ja edessä olevaa viikonloppua! 

Ja ihanat blogisiskot, N Ä H D Ä Ä N  H U O M E N N A!!


*Anu



sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Oivalluksia puhtaasta ruuasta ja ruokavalion sudenkuopista




Rakastan ruokaa! Nautin aamiaisesta, odotan nälkäisenä lounasta, haukkaan mielelläni välipalan ennen päivällistä ja rauhoitun iltapalalla. Syön monta kertaa päivässä, sopivia annoksia, monipuolisesti. Ruokavalioni on ollut päällisin puolin kunnossa oikeastaan aina. Olen ajatellut syöväni terveellisesti ja luullut saavani kaiken, mitä kroppani kaipaa. Vasta tänä syksynä olen huomannut ettei asia olekaan ollut niin. 

Tässä syksyn aikana olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen mitä syön, kiitos valmennuksen ( klik ja klik ), johon osallistuin. Ruokavalio perustui puhtaaseen ruokaan, jossa on aktiiviselle treenaajalle sopivassa suhteessa hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa. Jätin pois mm. sokerin, einekset, kovan rasvan, kastikkeet ja alkoholin. Ruokavalion vaikutukset alkoivat tuntua nopeasti. Turvotus ja pöhötys hävisivät, nesteet lähtivät liikkeelle. Sokerinhimo väheni huomattavasti. Tosin tämmöisellä pullahiirellä se ei missään vaiheessa katoa kokonaan. Entiseen ruokavaliooni verrattuna hiilihydraatteja ja rasvaa söin huomattavasti enemmän, myös marjojen syöminen lisääntyi. Vettäkin tuli litkittyä aiempaa enemmän. 

Ruokavaliota oli todella helppo noudattaa. Aterairytmi oli minulle jo ennestään tuttu: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Viisi kertaa päivässä, joka aterialla proteiinia, annoskoko maltillinen. Aterian jälkeen ei koskaan jäänyt nälkä eikä myöskään tullut ähky. Ruoka-aikojen välillä sen sijaan ehti tulla terve nälkä, joka oli kiva oppia tunnistamaan. Turha napostelu jäi, koska olo oli kylläinen. Ruoka-aineet sai joka kaupasta, ostoskori täyttyi väreistä, tuoreudesta ja tuotteista ilman E-koodeja. Tunsin jopa ylpeyttä asetellessani ostoksia kassahihnalle. 








Mitä sitten olen oppinut syksyn aikana?

Ymmärsin syöväni aivan liian vähän hiilihydraatteja siihen nähden, että treenaan paljon (4-6x/viikko). Aiemmin en syönyt riisiä/pastaa/perunaa päivän pääaterioilla juuri ollenkaan. Söin vain kasviksia ja proteiinia. En kaivannut hiilareita, koska ne eivät edes maistu millekään. Mieluummin söin suuren annoksen vihanneksia, koska niissä sentään oli makua. Ja tässä mentiinkin sitten metsään. Valmennuksen aikana huomasin, että jaksan paljon paremmin, kun kroppa saa kunnolla polttoainetta. Ja nimenomaan hiilareista! Kehityin treenissä ja potkua riitti ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Nyt hiilarit ovat tulleet jäädäkseen, siitäkin huolimatta, että ne eivät edelleenkään maistu juuri millekään (poikkeuksena ihana bataatti!).

Ja sitten se paha paha rasva. Näinhän me usein ajatellaan, että rasva on pahasta. Kyllä, huono rasva on pahasta, mutta hyvä rasva on parasta voiteluainetta meidän koneistolle. Tämä oli paras oppini tänä syksynä. Kerronpa nyt esimerkin. Olen kärsinyt vuosia, ellen jopa koko aikuisikäni, liuskoittuvista ja halkeilevista kynsistä. Olen ihmetellyt missä vika mahtaa olla. Olen syyttänyt kuivaa ja talvella kylmää ilmastoa, työn vuoksi toistuvaa käsienpesua ja käsihuuhteen käyttöä. Olen manannut miksei kalkkilisän syöminenkään auta. Olen vain tyytynyt haaveilemaan vahvoista, pitkistä ja kauniista kynsistä. Mutta mitä tapahtui tänä syksynä? Ensimmäistä kertaa vuosiin minulla on vahvat ja kauniit kynnet! Ja kiitos kuuluu rasvalle! Päivän viidestä ateriasta neljällä olen syönyt hyviä rasvoja: avokadoa, pähkinöitä, siemeniä ja oliiviöljyä. Ja syön aivan varmasti tästä eteenpäin, koska näistä kynsistä en luovu! Toivon että rasvan lisääminen vaikuttaisi pidemmällä ajalla myös hiuksiini, jotka ovat vuosien mittaan harventuneet reilusti. 




Sokerin ja huonojen hiilihydraattien (esim. vehnä) poisjättäminen on tuntunut olossani myös positiivisesti. Ja mistä olen sen huomannut? Olen kärsinyt niinkin ärsyttävästä (ja nolosta) vaivasta kuin yöhikoilu. Olen syyttänyt liian paksua peittoa ja hormoneja. No, ehkä hikoilen joskus niidenkin takia, mutta selvin yhteys hikoiluun löytyy juuri sokerista ja "pullamössöhiilareista". Tässä syksyn mittaan olen pitänyt valmennuksen ohjeen mukaan pari hiilaritankkauspäivää, toisin sanoen vetänyt kaksin käsin mm. pullaa, kakkua, jäätelöä, vaaleaa leipää. Röyh. No, ensinnäkin niistä tuli heti huono  ja turvonnut olo sekä ähky, ja toisekseen, hikosin aina seuraavana yönä kuin iso sika. Tankkauspäivä siis tuotti toivotun tuloksen eli laittoi aineenvaihduntaan buustia, mutta en-halua-uida-öisin-sängyssäni!  Nyt kun tuo syy-yhteys löytyi, niin voitte varmaan arvata, että jatkan erittäin mielelläni näiden uusien ruokavalio-oppien noudattamista. 

Näiden oivallusten ja sudenkuoppien lisäksi tajusin, että olen syönyt jo pitkään liian vähän ja ajanut itseni säästöliekille. Siitä kirjoittelinkin jo aiemmassa postauksessa ( klik ). Näiden fyysisten muutosten ja oivalluksien lisäksi paljon on tapahtunut myös pään sisällä. Olen oppinut olemaan hieman armollisempi itseäni kohtaan ja arvostamaan omaa kroppaa ja terveyttä enemmän. Henkisestä hyvinvoinnista puhumattakaan! Tämä syksy on ollut siis kaikin puolin erittäin silmiä avaava ja antoisa ja sen ansiosta alan pitää itsestäni entistä parempaa huolta. Onhan mulla vielä ainakin puolet elämästä jäljellä!

Näissä hyvinvointiajatuksissa haluan toivottaa sinullekin oikein rentouttavaa ja mukavaa sunnuntaita! Itse suuntaan iltavuoroon työmaalle...


*Anu


Ps. Nämä ovat omia ajatuksiani ja oivalluksiani, eivät välttämättä täyttä faktaa. Älä siis ammu minua, jos olen mielestäsi oivaltanut jotain väärin. Jokainen voi kokeilla puhtaasti syömistä ja tehdä omat oivalluksensa. Ja senhän tiedämme jo, että kaikki ei toimi kaikilla. :)


maanantai 24. lokakuuta 2016

Vapauttava hyppy tuntemattomaan




Muutos pelottaa. Hyppy tuntemattomaan saattaa tuntua liian suurelta riskinotolta. Elämä on helpompaa ilman riskejä. Tietenkin. Turvallista, tasaista ja ennalta-arvattavaa. Arjen tuttu kaava toistuu viikosta toiseen, vuodesta seuraavaan. Kaipaat ehkä muutosta elämään ja päätät tehdä sen "ensi viikolla", "sitten kun", "ensi vuonna" tai "kun pääsen eläkkeelle". Mitä jos ajattelisitkin, että teet sen nyt? Tai tänään? Tällä viikolla? Olipa kyse painon pudottamisesta, uuden työpaikan hankkimisesta, perheen perustamisesta, asunnon ostosta, omasta hyvinvoinnsta tai tupakoinnin lopettamisesta, vain sinulla on avaimet muutoksen toteuttamiseen. Ja jos sinulla on siihen mahdollisuus, miksi et tekisi sitä mahdollisimman pian?




Minä olen (ollut) turvallisuushakuinen. Elämä on helppoa ja turvallista, kun on oma asunto, vakituinen työ, ystävät ja perhe lähellä. Palkka tupsahtaa tilille joka kuukauden 16. päivä. Joka vuosi minulla on kesäloma ja talviloma.  Minulla on maailman parhaat työkaverit. Saan käyttää rahani vain itseeni, saan matkustaa, shoppailla, kokea ja nähdä. Minullahan on asiat siis ihan hyvin. Kyllä, elämä on ihan hyvä näin, mutta olen silti tyytymätön. Olen väsynyt, olen kyllästynyt. Olen väsynyt siihen, että jokainen vuosi on samanlainen. Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet yhtä samaa huttua, vuodet eivät erotu toisistaan millään tavalla. Toisaalta, sellaistahan ihmisten arki pääasiassa on. Mutta tarvitseeko sen olla? Voisiko se olla jotain muuta? Edes hetken?

Töissä käyminen on tuntunut reilun vuoden ajan todella raskaalta. Ei, en ole ollut burn-out-lomalla, vaikka joku muu olisi tässä tilanteessa ehkä ollutkin. Olen selviytynyt, halunnut näyttää muille (ja eniten itselleni), että minä pärjään ja jaksan. Kuusitoista pitkää vuotta 100%:sti 3-vuorotyössä kiinni, non-stop. Olen elänyt viime vuodet vapaista seuraaviin, seuraavaa lomaa odottaen, sinnitellen. Hyppinyt toisten määräysten, aikataulujen ja toiveiden mukaan, passannut ja miellyttänyt. Pelännyt että mokaan. Hymyillyt vaikka mieli tekisi itkeä. Toivonut kiitosta ja kannustusta. Lukenut lehdistä miten media riepottelee ja syö alan arvostusta. Rimpuillut oravanpyörässä, läkähtynyt. Pitkään jaksoin, mutta en jaksa enää.




Tarvitsen irtioton, omaa aikaa, vapautta. Otan ison riskin, hyppään tuntemattomaan. Irtisanoudun töistä. Luovun kymmenen vuotta turvaa tuoneesta toimestani. Siitä mistä niin moni alalla oleva pätkätyöläinen haaveilee. Haluan elämääni muutoksen, eikä siihen ole muuta tietä kuin tämä. Päätös oli vaikea, mutta vielä vaikeampaa olisi jääminen. Pelottaa ja jännittää. Mutta samalla olen todella helpottunut ja onnellinen. Ja rohkea. Hullunrohkea. Et usko kuinka monta helpotuksen kyyneltä on poskillani vierinyt. Ja kuinka monta kertaa olen melkein hyppinyt ilosta! Olo tuntuu vapaalta! Vuosi 2017 tulee varmasti olemaan unelmieni vuosi. Tai ainakin hyvin erilainen kuin mikään vuosi tähän mennessä. Kukaan ei määrää tai käske minua, vaan minä päätän. Ei toisten sanelemia aikatauluja, ei velvollisuuksia, ei toisten miellyttämistä. Lepoa, rentoutumista ja hyvinvointia. Seikkailua, unelmien toteuttamista ja vapautta. Päämäärättömyyttä, leijumista, rajattomasti omaa aikaa. Itseni kuuntelemista, rauhoittumista. Uusia tuulia, uusia haasteita ja edessä aukeavia ovia.


Elä hetkessä, elä nyt! Usko unelmiisi ja uskalla toteuttaa ne!


*Anu



P.S. Lopetan työt vuoden lopussa ja pidän kertyneet lomat tammi-helmikuussa. Ensi vuoden suunnitelmista kerron lisää toisessa postauksessa. :)

P.P.S. Kai tätä muutoksen halua ja irtiottoa voisi kutsua myös neljänkympin kriisiksi tai keski-ikäistyvän naisen hullutukseksi! ;)