sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Viikon saldo









Hip hei!

Täällä on vietetty bloggailun suhteen varsin hiljainen viikko. Pariin päivään en edes kurkistanut blogistaniaan, pahoittelut siis siitä etten ole taas(kaan) ihan kärryllä mitä teille kuuluu. Ei täällä kuitenkaan olla maattu laakereilla vaan menoa ja meininkiä riittänyt yllin kyllin.

Viikkoon on mahtunut mm:

31 tuntia töitä (ja 4,5 vielä edessä tänä iltana)
3 vapaapäivää
2 vuorokautta täti-hommia
9 tuntia Lintsillä hurvittelua maailman rakkaimpien veljen tyttöjen kanssa
4 juoksu/kävelylenkkiä
3 salitreeniä
1 leffakäynti
2 metsäreissua (mustikoita, mmmmm.....)
2 ravintolareissua
1 jaettu hattara
3 annosta jäätelöä
1 lomamatkan varaaminen
shoppailua ja torilla hengailua
aurinkoa ja sadetta
paljon hyvää mieltä ja naurua


Täällä odotellaan jo ensi viikon vapaapäiviä ja helteisiä kesäpäiviä. Joo, minä tykkään, kun on lämmintä ja aurinko porottaa! Keskiviikolle on varsin mukavaa ohjelmaa luvassa, toivotaan että sää suosii. Noihin kuvien maisemiin ollaan matkalla, ei tosin tuohon Löylyyn, mutta samoille rannoille kuitenkin. Oletko muuten käynyt Löylyssä? Tykkään kovasti tuon ravintolan ilmeestä ja suuresta terassista. Nämä kuvat ovat reilun viikon takaa, kun kävin Löylyssä nauttimassa lounaan ja lasin viiniä. Jos meille suodaan vielä lisää kauniita hellepäiviä niin aion parkkeerata itseni vielä uudelleen tuonne rantatuoliin muutamaksi tunniksi. Mukaan hyvää luettavaa ja aurinkoiseen päivään sopivia virvokkeita. Ahhhh!

Nyt jorinat seis ja salille...ja sitten metsään...ja sitten pidennettyyn yövuoroon! Ihanaista sunnuntaita sulle!

*Anu



tiistai 19. heinäkuuta 2016

- UNIIKKI -









Viime viikonloppuna kävin pitkästä aikaa tutkailemassa Kallion kulmia. Edellisestä kerrasta on jo vuosia, joten ei ihmekään, että uusia pikku putiikkeja, kirpputoreja ja kuppiloita on putkahdellut katukuvaan. 

Yhtä putiikkia olen tiiraillut ohi kulkiessani bussin ikkunasta jo monta kertaa ja nyt päätin käydä kurkkaamassa sisälle. UNIIKKI -kangaskassiputiikki houkuttelee astumaan sisään, värimaailma hivelee tällaisen mustavalkoisen ihmisen silmää. Ihanat kangaskassit ovat ekologisia, sillä ne on valmistettu Reilun kaupan puuvillasta ja kierrätyspuuvillasta. Kassit valmistetaan käsityönä ja painetaan Kalliossa. Kassit ovat todellakin nimensä mukaisia, uniikkeja, sillä valmituserät ovat pieniä. Näitä ei ihan joka tytön olalla keiku! Jokainen löytää taatusti mieleisensä, sillä kasseja löytyy eri kokoisina ja erilaisilla painatuksilla. Kauniiden kassien lisäksi putiikissa myydään mm. rintanappeja. Enhän minä ilman ostoksia selvinnyt ulos sieltä...

Olen viimeaikoina tietoisesti vähentänyt muovikassien käyttöä ruokakauppareissuilla. Nappaan aina mukaan pari kangaskassia, joissa ostokset on helppo kuljettaa kotiin ja teen samalla pienen ekoteon. Ihastuin tuolla kaupassa hieman suurempaan kassiin (kassi tuolilla ja kolmannen kuvan hyllyllä), joka voisi toimia hyvin mm. lyhyillä yökyläilyreissuilla tai rantakassina. Ihan ensimmäisenä se pääsee kuitenkin mukaani ruokakauppaan.

Käyhän kurkkaamassa tähän UNIIKKIin, jos Kallion nurkilla pyörit. Löydät sen helposti osoitteesta Hämeentie 34 (Helsinki) ja netistä (linkki yllä).


*Anu



 ***Blogiyhteistyö***

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Mustaa kultaa






Muutama päivä sitten kävin metsälenkillä. Kykkimiseksihän se meni. Mustikat ovat kypsyneet. Onneksi oli pussi taskussa ja sain noukittua kesän ensimmäiset ilmaiset herkut aamupuuron ja jogurtin kaveriksi. Löysin pari hyvä apajaa ja nyt pitää vain odotella muutama päivä, että pääsen oikein poimurin ja ämpärin kanssa viuhtomaan. Kunha vaan kukaan muu ei ole huomannut samoja apajia! Toiveena olisi saada muutama rasia pakkaseen talven varalle. Toivotaan siis sopivia kelejä, että viimeisetkin raakileet pääsevät kypsymään ja kasvamaan isoiksi ja makoisiksi.

Joko sinä olet käynyt metsässä kykkimässä? Mitä sait saaliiksi? Vai kykkiikö joku muu puolestasi?

Aurinkoista kesäsunnuntaita!


*Anu


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Lokkien saattelemana Suomenlinnaan


















Jokaiseen kesääni kuuluu "pakollinen" retki Helsingin edustalla sijaitsevaan saareen, Suomenlinnaan. Vartin lauttamatkan päässä on kokonaan erilainen miljöö, kauniit maisemat ja komeat rakennukset. Eilen aurinko paistoi jo aamusta niin kirkkaasti, että päätin viettää vapaapäiväni ulkona. Kauppatorin läpi käveltyäni astuin lauttaan ja kohta olinkin lokkien saattelemana Suomenlinnassa. Moni muukin oli keksinyt, että aurinkoinen torstai on hyvä päivä pieneen retkeilyyn, niin kova kuhina kävi saaren mukulakivikaduilla.

Käveli osittain tuttuja reittejä, mutta välillä poikkesin myös uusille poluille, missä en ollut ennen käynyt. Saari on tullut vuosien varrella jo aika tutuksi, joten tiedän mistä löytyy mm. parhaat selfieiden ottopaikat (heh!). Päivä oli kovin tuulinen, joten jätin rannan suosiolla väliin (yhtä harha-askelta lukuunottamatta) ja seikkailin saaren sisäosissa. Upeita rakennuksia, kirkkaita värejä, muhkeita kiviseiniä ja -muureja, mummomankeleita ja maitokärryjä, kauniita yksityiskohtia, suloisia kahviloita ja kirkon hiljaisuutta.

Suomenlinnasta suuntasin merenrantaan terassille lounastamaan ja nauttimaan auringosta. Siinähän se päivä vierähti iltaan terasseja kierrellessä, kun sain vielä kaverin seurakseni. Iltasella nautittiin salaatit minun pikku parvekkeella ilta-auringosta nauttien. Taisi vähän nenänpää ja hartiat punoittaa päivän päätteeksi, mutta kyllä oli upea kesäpäivä! Näitä lisää, kiitos!

Tänään taivas näyttää aivan toisenlaiselta, joten edessä on urheilu-kotipuuha-shoppailupäivä.

Iloa harmaaseen perjantaihin!


*Anu


tiistai 12. heinäkuuta 2016

Pikainen pestopasta







Olen todella huono syömään pastaa, perunaa ja riisiä kotioloissa. Ruokani valmistan pääasiassa kasviksista ja erilaisista proteiininlähteistä (kana, kala, liha, juustot). En edes kaipaa hiilareita pääaterioilleni. Aamu- ja iltapalalla hiilareita tulee mm. puuron muodossa, toisinaan syön myös leipää. Ja toki hiilareita tulee myös runsaasti hedelmistä ja marjoista, joita syön paljon päivittäin. Välillä kuitenkin iskee ns. hiilarihimo ja on pakko saada pastaa, perunaa, riisiä. Ja onhan se totta, että paljon urheilevan täytyisi saada niitä huomattavasti enemmän kuin mitä minä saan. 

Nyt olen parina päivänä tehnyt helppoa pestopastaa. Idean tähän sain vilaukselta nähdystä kuvasta, en edes muista missä sen näin. Muistin vain, että siinä oli spagettia, basilikaa ja kirsikkatomaatteja. Siitä se ajatus sitten lähti ja syntyi tämä kesäisen värikäs ja pikaisesti valmistuva herkkuruoka.

Anun pikainen pestopasta (1 annos)

40g spagettia 
120g broileria 
10-15 kirsikka- tai miniluumutomaattia
2 tl (reiluja) sitruunapestoa
sipulinvarsia silputtuna
basilikanlehtiä silputtuna

Keitä pasta. Paista broileri ja mausta mielen mukaan. 
Pilko broileri ja sekoita valutetun pastan sekaan. 
Lisää joukkoon pesto, puolitetut kirsikkatomaatit ja silputut vihreät. 
Ja eiku syömään!

***

Tämän helpompaa ei ruuanlaitto voi olla, juuri sopivaa evästä kiireiseen päivään tai laiskalle kokille. Seuraavaksi ajattelin kokeilla broilerin tilalle mozzarellaa tai fetaa. Varmasti hurjan hyvää erilaisina variaatioinakin!

Kivaa tiistai-iltaa!


*Anu



sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kesän parhaat








Kesä on lempivuodenaikani. Erityisesti rakastan alkukesää, kun luonto on heleän vihreä ja ensimmäiset auringonsäteet antavat lupauksen valoisista kesäilloista ja lämmöstä. Nyt mennään jo keskikesässä, mutta yhtälailla rakastan tätäkin. Myös loppukesässä, sen hämärtyvissä illoissa ja syksyisessä tuoksussa on taikaa. 

Kesässä on parasta... pitkät valoisat päivät ja illat... auringon paahde... lintujen konsertti metsässä... tuoreet mansikat aamujogurtissa... luonnonkukat maljakossa... pisamat nenänpäässä... uudet perunat tillillä ja sillillä... paljaat varpaat sandaaleissa... itse poimitut mustikat... terassit meren äärellä... pitkät kävelylenkit metsässä... rantasauna järvimaisemassa... kevyet vaatteet... pionit ja auringonkukat... herneet ja kirsikat... auringonnousut ja -laskut... jäätelö... vastaleikatun nurmikon tuoksu... ukkosmyrskyt... sateen tuoksu metsässä... haaveilu ja spontaanius... 

Kuten huomasit, minun lempiasiat ovat pääosin hyvin arkisia ja tavallisia asioita, jotka ovat ilmaisia tai ainakin hyvin edullisia. Jätin suosiolla listasta asiat, joihin tarvitsee taloudellista panostusta, lomaa tai seuraa. Näistä voi nauttia yksin vaikka työpäivän päätteeksi, lähes ilmaiseksi.

Mitä sinulle tulee mieleen kesästä? Mikä on parasta? 


*Anu


perjantai 8. heinäkuuta 2016

Korttelikierroksella












Huomenta!

Täällä on selvitty ensimmäisestä loman jälkeisestä työputkesta ja tuntuu ettei lomalla olisi ollutkaan. Niin tehokkaasti tuo mun työ vie mehut naisesta... Huoh!

Mutta palataanpa vielä kesälomani alkuun ja Joensuun matkaan. Lennähdin entisille kotiseuduillen blogisiskojani moikkaamaan ja pariin päivään saatiinkin mahtumaan vaikka mitä mukavaa. Kolin upeista vaaramaisemista kirjoittelinkin jo aiemmin (klik), mutta nyt tehdään pieni kierros kaupungin keskustassa.

Joensuun keskustasta löytyy varsin viehättävä alue: Taitokortteli. Vanhojen rakennusten rykelmä, joiden sisäpihalta avautuu ovia moniin ihaniin putiikkeihin ja ravintoloihin. Me poikkesimme tuoreen leivän tuoksussa Herkkupajassa, rönsyilevän romanttisessa Sarustiikka-sisustusputiikissa, luomuruokakaupassa (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista...) ja Taito Shopissa. Kurkimme myös ravintola Wanhan Aitan ovesta sisään. Ihana vanhan ajan tunnelma tuossa korttelissa, kannattaa käydä jos Joensuussa vierailet!

Taitokorttelin jälkeen kävelimme auringon paisteessa pitkin joenvartta ja katselimme nousevaa siltaa. Lounaan nautimme kreikkalaisessa ravintolassa ja jälkkäriksi masuun mahtui vielä pullavohvelit Vesikioskilla. Enkä tietenkään voinut jättää väliin käyntiä HB Home-sisustuskaupassa, koska ainahan sietlä löytyy jotain kivaa tuliaista omaan kotiin. 

Nyt on lomakuulumiset kerrottu. Paljon mahtui kahteen viikkoon. Lupaan välillä kirjoittaa muitakin kuin pelkkiä reissupostauksia, nämä kun eivät tunnu olevan mikään hittituote täällä blogissani. Nyt nautin parista vapaasta ja yritän pikku puuhastelujen ja urheilun ohessa levätäkin.

Iloa harmaaseen perjantaihin!


*Anu


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kahvila kuin karamelli















Selailit juuri huikean värikkäät ja iloiset kuvat. Mitäs sanot? Eikö ollutkin aika mieletöntä? Loksahtiko leuka, hämmästyitkö? Toivottavasti et ainakaan kauhistunut, vaikka värit hyppivätkin silmille. Nyt pääsee nimittäin esittelyyn luultavasti yksi maailman erikoisemmista ja viehättävimmistä kahviloista, ainakin minun mittapuulla. 

Tämä on kahvila Supelsaksad Pärnussa. Ulkoa päin aivan tavallinen vanha puutalo, jonka pihalla on terassi. Päällepäin ei siis voi mitenkään arvata mitä sisältä löytyy. Minut se yllätti täysin! Vanha talo, jossa viisi huonetta (plus tuo ihana sinisävyinen kuisti) täynnä väriä, vanhoja huonekaluja, hauskaa taidetta, gobeliinipöytäliinoja, vanhoja astioita ja valaisimia. Katosta roikkuu iloiset kennopallot, kuin lastenkutsuilla konsanaan. Seinillä upeat tapetit, jalkojen alla upea vanha lankkulattia. Maistuisiko sinulle kakkukahvit täällä?

Me poikkesimme kahvilaan suositusten perusteella (TripAdvisor) ja kyllä kannatti. Nautimme kevyen lounaan kahvilan aurinkoisella terassilla ja siirryimme kakulle sisätiloihin, koska halusin ehdottomasti nauttia kahvilan tunnelmasta. Kahvila tarjoaa pienen listan verran erilaisia ruoka-annoksia ja valikoiman hurjan ihania kakkuja. Olen nyt todella ihastunut britatorttun/kakkuun, joten valinta oli tällä kertaa todella helppo. Ja niin herkullinen!

Virossa on todella ymmärretty kahvilakulttuurin päälle. Pienestä Pärnusta löytyi monen monta ihanaa, kaunista ja niin hurjan edullista kahvilaa. Harmi ettei kaikissa ehtinyt käymään. Tosin ehkä ihan hyvä, sillä päivittäiset kakut ja leivokset alkaisivat hyvin pian näkyä vyötäröllä. Mutta lomalla saa herkutella, eikö niin?! ;)

Suosittelen lämpimästi tätä kahvilaa, jos haluat nauttia uniikista tunnelmasta ja ihanista herkuista!


*Anu


Ps. Onneksi omaa kotia ei tarvitse sisustaa näin värikkäästi ja vallattomasti... ;)